Valinta tuskin tapahtuu mukavuussyistä, vaan ihan puhtaasti tyyliseikkoihin vedoten. Kääntökalvosimet ja kalvosinnapit kun lisäävät kenen tahansa nuoren miehen eleganssia ja vakuuttavuutta sellaisilla volyymeillä, joihin ei edes damaskeja ja irtokauluksia käyttämällä yllettäisi. Kaiken lisäksi hiharautojen ostaminen on yhtä mukavaa puuhaa kuin jenkkiraudan shoppaaminen.

Kääntökalvosimilla varustetun paidan ostaminen ei ole vaikeaa, kunhan vain muistaa pysyttäytyä kaukana yksinkertaisista kalvosimista. Niitä käyttävät vain panttilainaamojen miehet sekä alpakkalusikoita myyvät ”kultakauppiaat”. Ongelmia ei tuottane mansettinappienkaan valinta, sillä melkeinpä mitkä tahansa raudat näyttävät hihassa hyviltä.

On siis aika kiinnittää huomiota kääntökalvosinpaidan oikeaoppiseen käyttöön. Se on yllättäen hiukan monimutkaisempaa kuin arkisilla kiintonapeilla varustettuun paitaan pukeutuminen.

Aivan ensimmäiseksi tulee kiinnittää huomiota muuhun vaatetukseen: farkut ja mansettinapit eivät kuulu yhteen niin kuin eivät kuulu keltainen väri ja herrasmieskään. Talvipakkasilla on myös harkittava tarkoin, pystyykö kääntökalvosinpaitaan yhdistämään neuletta tai slipoveria. Useimmissa tapauksissa ei pysty, mutta epäilemättä jossain on ommeltu sellainenkin villavaate, joka ei kavahda hiharautojen seuraa.

Pukukankaan laatuun tulee luoda vakava silmäys, sillä puuvilla ja kalvosinnapit onnistuvat harvoin yhdessä. Mitä laatuisampi villakangas, mahdollisesti jopa kashmir tai Loro Pianan maailmankuulu vicuña, sen arvokkaammin kalvosinnapit keskustelevat muun kokonaisuuden kanssa.

Vaikein ja tyyliniekkojen keskuudessa jyrkimmin mielipiteitä jakava ongelma on silti vasta edesspäin – eli kuinka paljon mansettia saa ja pitää näkyä puvuntakin hihansuusta?

Koulukuntia on useita, samoin täysin johdonmukaisia argumentteja. Mielestäni osuvimman ja monimuotoisuudessaan kiehtovia vapauksia tarjoavan vastauksen antaa niin kutsuttu Rat Pack eli Frank Sinatran johtama ultratyylikäs Las Vegas –juoppojen lauma 1960-luvulta.

Frankie-boy itse antoi kalvosintensa näkyä tasan 1,9 senttimetrin matkalta. Aina ja täsmällisesti. Dean Martin, rottalauman hellyyttävä italiaano, sen sijaan vilautti mansettia 2,5 sentistä jopa

3,8 senttiin asti – kulloinenkin senttiluku oli epäilemättä verrannollinen Dinon henkilökohtaisen kondiksen massiivisuuteen.

Sammy Davis Jr. luotti jäljittelemättömään liioitteluun. More is more, uskoi Sammy ja antoi koko perhanan kalvosimen näkyä! Aikalaiskuvista saattaa hyvinkin havainnoida, kuinka Sammyn highball-lasia pitelevä käsi on kuin veistos, jota kehystää rajuimmillaan lähes kymmenen sentin levyinen vitivalkoinen kääntökalvosinpaidan hihansuu.

Nimenomaan vitivalkoinen, sillä tuskin mikään näyttää irstaammalta kuin kaksi päivää käytössä tummunut hihansuu.

Vaikka Sammy Davis nuoremman esimerkki kuinka innostaa irtiottoihin, on huomattava että mansetin vilauttelu koko matkaltaan edellyttää selkeästi kuninkaan itsetuntoa. Sammylla se oli, useimmilla meistä ei.

Objektiivinen totuus löytyneekin jostain Frank Sinatran liioitellun maltillisuuden ja Dino Martinin katupoikamaisen korskeuden puolivälistä.


Bulevardi 3, 00100 Helsinki, puh: 09-612 1578. Katso tarkemmat yhteystiedot »