Äärimmäinen tyyli ja eritoten sen viimainen silaus syntyy pukeutumisen pienimpien mittayksiköiden vakaasta hallinnasta. Juuri kun meidät suomalaiset on koulutettu käyttämään rintataskuliinaa ja jopa leikittelemään liinan moninaisilla taitosvaihtoehdoilla, näyttäisi tämä sinänsä hyödytön joskin viehättävän dandymainen tapa olla ohi, passé ja förbi.

Juuri tällä hetkellä kovassa nosteessa ovat kääntökalvosinpaidat ja niitä täydellistävät kalvosinnapit. Klassinen herrasmies on toki maailman sivu suosinut kääntökalvosimia, mutta arkipukeutumisessa kalvosinnappien kanssa ährääminen on monien mielissä koettu siinä määrin vaivalloiseksi, että on ollut vaivattomampaa pukeutua kiinteillä nappikalvosimilla varustettuun paitaan – varsinkin kun etiketti hyväksyy täysin myös kiinteät napit kaikkialla muualla paitsi smokkia tai frakkia vaativissa juhlatilaisuuksissa.

Kalvosinnappi voi silti parhaimmillaan olla kerrassaan loistelias yksityiskohta, jolla pystyy nostattamaan mitäänsanomatonta tumman puvun ja valkoisen kauluspaidan yhdistelmää rajusti tyyliosaamisen ylimpiin kerroksiin. Tuskin mikään toinen yksityiskohta pukupukeutumisessa voi olla niin elegantti kuin täsmällisesti silitetty kääntökalvosin ja sitä koristava kultainen kalvosinnappi, kukaties muutamalla jalolla kivellä viimeisteltynä.

Kalvosinnappien nerokkain piirre liittyy niiden suomaan mahdollisuuteen tuoda roimastikin väriä muutoin erittäin hillittyyn kokonaisuuteen. Ilman vähäisintäkään keikarimaista vaikutelmaa voi mies liittää kääntökalvosimensa yhteen sinisellä tai turkoosilla tai kerrassaan ferrarinpunaisella napilla. Myös moninaiset värikombinaatiot ja graafiset kuviot sekä napin muodon kanssa leikittelyt ovat sallittuja – on nähty jopa herrasmiehiä suosimassa omien lempiharrastusten mukaisilla motiiveilla varustettuja kalvosinnappeja, joissa toistuvat vaikkapa kalastuksesta tai metsästyksestä tutut eläinhahmot!

Jokseeinkin nerokasta on myös hyväksyttävien mansettinappien laaja hintahaitari. Hiharaudoilla kun mies voi leikitellä yhtä onnistuneesti muutaman kymmenen euron tai muutaman tuhannen euron budjeteilla ilman pelkoa sen paremmin turhasta vaatimattomuudesta kuin liioittelustakaan.

Itse asiassa alkuun pääsee jo parilla eurolla, sillä muuan tyyliopillinen erikoisuus liittyy juuri kalvosinnappeihin: silkistä ommellut pampulat toimittavat onnistuneesti ja etiketinmukaisesti hiharaudan virkaa ja ovat niin huokeita, että niitä voi ostaa kerralla kourallisen erilaisiin solmioihin sointuvaksi.

Varsinainen hiharautasegmentti alkaa kuitenkin jaloteräksestä, sellaisenaan tai emalipinnoitettuna. Jälkimainitut kuuluvat kalvosinnappien aatelisiin, sillä esimerkiksi brittiklassikkot Turnbull & Asser sekä Dunhill valmistavat upeita emaloituja mansettinappeja loputtomilla kuva-aiheilla. Ranskalaisen vastineen tarjoaa S.T. Dupont, jolta voi ostaa vaikkapa naulankannaksi motivoidut napit.

Matalan budjetin hiharaudoissa hallitseva materiaali on hopea. Sitä käyttää onnistuneesti muun muassa Porsche Design, jonka yksinkertaiset mutta tehokkaat napit istuvat pätevästi niin sanottuun voimapukeutumiseen. Eleetöntä eleganssia sterling-hopean pelikentällä tarjoaa myös tanskalainen Manini, jonka kärkituote on kyyneleenmuotoinen, yksiosainen kalvosinnappi ilman ainuttakaan liikkuvaa osaa. Sen rakenne on paitsi kaunis myös helppokäyttöisyydessään nerokas.

Kulta on alan materiaaleista perinteikkäin, mutta toki huomattavan tyyris suhteessa hopeaan. Todellinen keikari panostaa luonnollisesti punertavaan ruusukultaan, understatementin nimeen vannova taasen huomaamattomaan valkokultaan.

Aristokraattinen vaikutelma syntyy silloin, kun kultainen kalvosinnappi muurataan umpeen jaloilla kivillä. Vanhan ajan herrasmiehellä safiirikoristeinen kalvosinnappipari on usein samaa sarjaa vastaavan sormuksen kanssa.

Insinöörisieluja viehättänevät mansettinappien moninaiset kiinnitysmekanismit. Niistä osa yksinkertaisia kuin Ladan kampiakseli, eräät taasen sellaisia hienomekaniikan taidonnäytteitä että niiden sujuva käyttäminen vaatii valtaisaa sorminäppäryyttä.

Vakiintuneessa konseptissa napin toinen pää on keinukytkintyyppisesti taittuva suikula, joka ujutetaan napinlävistä ja lukitaan kääntämällä taittuva osa samansuuntaiseksi napin ulospäin näkyvän päällysosan kanssa.

Vanhanaikaisessa kalvosinnapissa kahta metalliosaa yhdistää ketju – tämän kiinnittäminen vaatii jo harjaantuneisuutta samalla lailla kuin yksiteräisen partahöylän käyttö. Sangen jännittävä kiinnitysmetodi on triangelimallinen ”giljotiini”, jossa kolmion yksi kulma irtoaa toisesta päästään. Tällainen kalvosinnappi näyttää paikoilleen aseteltuna erityisen dynaamiselta ja viestii käyttäjänsä suuresta individualismista.

Liikkuvia osia vierastavalle voi suositella silkkipompulan hopeista tai kultaista muunnelmaa, jossa pompuloita yhdistää kaareva ja taipumaton metalliranka. Tällainen mansettinappi vain ujutetaan paikoilleen. Alkuun sellaisen asentaminen on tuhraamista, mutta pian sitä käyttää yhtä vaivattomasti kuin kulmahiomakonetta.


Bulevardi 3, 00100 Helsinki, puh: 09-612 1578. Katso tarkemmat yhteystiedot »