Jos pannaan riviin kymmenen eurooppalaista keskimäärin tyylikästä liikemiestä ja ujutetaan joukkoon yksi suomalainen, on hyvin todennäköistä että talvikauden aikana härmän miestä ei pysty tästä seurakunnasta erottamaan sen paremmin pukunsa tai ulsterinsa tai edes kenkiensä perusteella. Jäätävämmäksi meno muuttuukin, paradoksaalisesti, kun aurinko alkaa kurkistella karussa pohjolassa ja tumma puku pitäisi vaihtaa muutamaa astetta vaaleampaan. Silloin suomalainen mies menee kokovartalokipsiin kuin vasen pakki jääkiekon MM-kisojen jatkoajalla. Yhtäkkiä yksi sun toinenkin osa sinänsä simppeliä arkipukeutumista alkaa mennä pieleen ja väärin valittujen elementtien summa tuottaa hämmentäviä lopputuloksia.

Rajuimmillaan lähestytään ex-pääministeri Matti Vanhasen verratonta kesätyyliä, jossa hailakasti vihreään vivahtava polyesteripuku käy leikkisää dialogia market-sandaalien kanssa tummaan pukuun kuuluvan über-formaalin kravatin kompatessa tätä pelastusarmeijan soittokuntaa. Pohjimmiltaan bisneskelpoisessa kesäpuvustautumisessa on kyse äärimmäisen yksinkertaisista asioista. Eikä pyörää tarvitse keksiä uudelleen, ruudista puhumattakaan, sillä italialaiset ovat tehneet kaiken puolestamme valmiiksi: beigenvärinen puuvillapuku päälle, babyblue-kauluspaita ja astetta tummemmansininen solmio alle, jalkaan maitosuklaanruskeat brogue-kengät ja mars konttorille.

Sen mikä voi teoriassa olla helppoa, on käytäntö todistanut mahdottomaksi. Lämpömittari saa värähdellä päälle kahdessakympissä, mutta varmuuden vuoksi niskaan ladataan tuhdista villakankaasta ommeltu tumma puku. Rajuimmat veikot luonnollisesti ”keventävät” helteistä olotilaansa talvisen liituraidan alla vaihtamalla pukupaidan lyhythihaiseen insinööripaitaan, jolloin puvuntakin hihansuiden alta eivät pilkotakaan asialliset kääntökalvomiset mansettinappeineen vaan karvaiset käsivarret!

Jos näillä eväillä syntyy diili keskieurooppalaisen asiakkaan kanssa, voidaan myytävän tavaran sanoa olevan todella laatuisaa.

Lieneekin helpompaa löytää Jimmy Hoffan ruumis kuin syy siihen, miksi puuvillaa ei meikäläisessä katsannossa vieläkään kelpuuteta asialliseksi pukukankaaksi edes kesäkaudella. Se on mysteeriona verrattavissa illuminaattien salaisuuteen, Elviksen väitettyyn kuolemaan ja Pertti Salovaaran katu- uskottavuuteen. Ja tämän päähänpinttymänsä kanssa suomalaiset ovat globaalissa katsannossa lähes yksin – samaan porukkaan mahtunee vain muutama albaania sekä eräitä eksoottisempia diktatuureja.

Ei nimittäin tarvitse kuin autolauttailla itsensä vaaksan matkaa länteen niin johan alkaa puuvillapukua tulla silmille. Toukokuusta syyskuulle Tukholman Stureplan ja koko Östermalm täyttyvät varsinkin arkipäivien lounasaikaan herrasmiehistä, joiden tukka on kammattu brylcreemillä takasektoriin ja joiden terävästi leikattu puku on ommeltu aidosta cottonista. He ovat tienneet jo vuosikausia, että puuvillasta leivottu puku on kesäkauden must-have-item, pakko saada. Niin ikään Italiassa, Ranskassa, Sveitsissä ja Yhdysvalloissa cotton on täydellisen hovikelpoinen ratkaisu vaativimmissakin viitekehyksissä. Oikeastaan vain muodollisimpiin iltatilaisuuksiin on syytä varautua Super 150’s –tasoisella tummalla villakangaspuvulla, muutoin khakinvärinen tai peräti valkoinen puuvillapuku pelittää arkenä ja pyhänä aamusta myöhäisempiinkin sessioihin.

Ennakkoluulomme pellavapukuja kohtaan on jo murrettu, seuraavaksi on aika arvioida puuvillan toimistokelpoisuus. Kun tarkastelee lähemmin vaikkapa englantilaisen Hackettin cotton-pukuja, saattaa nopeasti havaita, että niiden käyttöjänne ulottuu paidan ja solmion konservatiivisesta combosta aina designer-rähjätyn t-paidan kaltaiseen rock-henkiseen vedätykseen saakka.


Bulevardi 3, 00100 Helsinki, puh: 09-612 1578. Katso tarkemmat yhteystiedot »