Nuorimies heittelee sängylle irtotakkia, paitaa ja kravattia toisensa perään, kaikki Giorgio Armania. Seksuaalisesti räjähdysaltis musiikki soi ja mies mittailee vaihtoehtoja – mikä solmio minkä paidan kanssa, mikä olisi optimaalinen bleiseri juuri tämän illan haasteisiin, jotka epäilemättä ovatkin mittavat.

Paul Schraderin ohjaaman American Gigolon (1980) kenties tunnetuin kohtaus on draamaltaan niukka, mutta tyylitarkkarien kestosuosikki. Parin minuutin pätkä teki maailmankuuluja niin Richard Gerestä kuin hänen puvustajastaan Giorgio Armanistakin.

Armanin osaaminen tiedettiin toki ennen American Gigoloakin, mutta juppikauden lähtölaukaukseksi nimetty elokuva kasvatti hänen legendaansa samalla lailla kuin Ralph Laurenin kontribuutiot Robert Redfordille Kultahatussa (1974).

Elokuvan ja designer-muodin välinen liitto on ikiaikainen. Laajemmassa katsannossa elokuva voi toimia merkittävänä inspiroijana kenen tahansa herrasmiehen pukeutumiseen. Ole rohkea ja vohki valkokankaalta parhaat vinkit omaan tyyliisi!

American Gigolosta voi poimia Geren vetimien elegantisti murretut sävyt, jotka hehkuvat mattapintaista kauneutta suurkaupungin himmeässä yövalaistuksessa. Niin ikään gigolo-Gereltä kannattaa kopioida rohkeus yhdistelmäpuvun käyttöön. Silloin kun tilaisuus ei ole erityisen muodollinen – kalifornialaisen pelipojan hommissa työtehtävät ovat enempikin epävirallisluontoisia – voidaan hillittyä yhdistelmäpukua pitää kerrassaan parhaana mahdollisena valintana. Se ei ole tarpeettoman konservatiivinen ja ”jäykkä”, mutta silti riittävän tyylikäs ja huoliteltu paremmissakin piireissä minglaamiseen.

Kultahattu on puolestaan anglofiilin ehtymätön aarreaitta, sillä niin täsmällistä on Ralph Laurenin ymmärrys perinteisten brittiläisten liivipukujen ja glencheck-ruutujen suhteen. Uudemmasta tarjonnasta kannattaa huomioida Tom Hanksin setit Enkeleissä ja demoneissa (2009). Hollywoodin oma hessuhopo on nimittäin itsensä Brionin pukema mitä voidaan pitää vähintäänkin yllättävänä ratkaisuna ja ehdottomasti mielenkiintoisena.

Kun katsoo elokuvia ”sillä silmällä”, saattaa inspiraation löytää hyvinkin odottamattomista lähteistä, jopa aivan pikkuelokuvista. Vain Annie Hallin (1976) Woody Allen kantaa valkoisten housujen ja valkoisen kauluspaidan komboa samalla auktoriteetilla kuin Stephen Frearsin nuoruudenohjauksen The Hitin (1984) Terence Stamp, Espanjan aurinkoon paennut suurrikollisten ilmiantaja espadrillos-tohveleissaan. Ketä glencheck-ruudullinen välikauden päällystakki pukisi täydellisemmin kuin Michael Cainea ultraviileän Harry Palmerin roolissa 1960-luvun herttaisissa vakoojaelokuvissa? Entä sama mies Alfiessa (1966), aivan käsittämättömän tarkasti istuvissa minimalistissa puvuissa? Tai Steve McQueen, joka Bullittissa (1968) todisti arkisen ja suorastaan murhaavan tylsän rullakauluksellisen neuleen, tummien suorien housujen ja tweed-takin yhdistelmän mestaruuden?

Frank Bullittin rooliasussa on muuan huomionarvoinen detalji: ruskeat mokkanahkaiset varsikengät. Niin kutsutut chukka-bootsit ovat klassikko joskaan eivät sieltä raikkaimmasta päästä – Steve McQueenin esimerkkiä seuraten chukkat voidaan palauttaa relevantiksi osaksi huoliteltua jalkapukeutumista.

Lujaa elänyt ja asianmukaisesti nuorena kuollut McQueen oli raskaan sarjan tyyli-ikoni, jonka siviiliasut inspiroivat siinä missä hänen valkokangaspukeutumisensakin. Loisteliaasti kuvitettu Unforgettable Steve McQueen –kirja, jota kehtaa suositella jokaiselle tyylitarkkarille, näyttää tähden kotioloissaan yhtä tappavan stailina niin villatakissa ja huopalippiksessä kuin kaksirivisessä mittatilauspuvussakin. McQueenin esimerkki myös todistaa, ettei kaksirivisessä ole mitään pappamaista jos se vain on slimmisti leikattu ja käyttäjälleen oikean kokoinen eikä esimerkiksi kaksi numeroa liian suuri.

Kesämiehen elämässä on tilanteita, joissa puku ja jopa irtotakki olisi liioittelua mutta silti pitäisi näyttää äärimmäisen hyvältä. Yhtälö on vaikea joskaan ei mahdoton. Nick Loven merkillinen pikkuleffa The Business (2005), 80-luvun makeimmalla purkkapopilla lastattu gangsteridraama, näyttää suuntaa täydelliseen urheilupukeutumiseen.

Sen kulmakivi on poolopaita, joka suomalaisessa viitekehyksessä tunnetaan ”pikeepaitana” kun taas ”poolopaita” tarkoittaa meikäläisissä oloissa harhaanjohtavasti jotain millä ei ole mitään tekemistä hevospoolon kanssa.

The Businessin poolopaidat ovat Filan perinnemallistoa, tiukasti leikattua ja valkoiseen väriin luottavaa. Vahvan vaihtoehdon tarjoavat Hackettin poolot ja rugby-paidat.

Poolopaitansa The Businessin gangsterit liittävät melkeinpä mihin tahansa tilanteeseen ja asukokonaisuuteen, mutta roiseinta jälkeä vintage-poolo tekee niukkojen tennisshortsien kaverina. Naiset huokaavat ihastuksesta ja miehet itkeskelevät kateudesta! Kolmimiehiset trio-orkesterit jauhavat yökerhon stagella ja Cristal virtaa!! Muotitukan leikkauttaneet deejiit soittavat suurikokoisia LP-levyjään!!!

Elämä on ihmisen parasta aikaa mutta niin on kesäkin.


Bulevardi 3, 00100 Helsinki, puh: 09-612 1578. Katso tarkemmat yhteystiedot »