Thin Man

Thin Man Blog

Blogin kirjoittaja seuraa kansainvälisiä tyylikysymyksiä Helsingistä Apenniinien niemimaan kautta Savile Row’lle.


Kuinka pukeutua Miami Beachille, circa 1959 »

Herrasmiehen sukkalaatikolla tapahtuu »

Oikeaoppisen kellaroinnin perusteet »

Aikuinen mies ei kaipaa kasvunvaraa »

Maailman tyylikkäin romaani palaa valkokankaalle »

Kolmen päivän liikematka »

Herrasmiehen perustaidot »

Kriittinen tekijä »

Seitsemän tilaisuutta, seitsemän kelloa »

Miehen ainoa koru, TOP3 »

Mitä voimme oppia kansainvälisiltä tyyli-ikoneilta? »

Yksin toimistolla »

Kirje Joulupukille »

”…käytettäköön aina tweediä…” »

Miksi italialaiset miehet näyttävät niin tyylikkäiltä? »

Kuinka matkustusluokkaa korotetaan koskematta lentovaraukseen »

Neulesolmio, aikamme profeetta »

Ajatteleminen tekee tyylikkääksi »

Elämyshoppailua »

Indiana-Jones ja miehen käsilaukku »

Amerikkalainen erikoisuus »

Häpeilematöntä luksusta »

Miehen lempiurheilu »

Vilauttelu sallittu »

Klassikko tulee iholle »

Taantuma pyöristi muotia »

Pukeutumisen lisävarusteiden upshifting »

Maamme karut olosuhteet huomioon ottaen »

Sartorialisti stadissa »

Villatakin syvempi olemus »

Vaatehuoneen paivitys »

Lukeminen kannattaa aina »

Märkäajon bondistiset ilot »

Kelloetiketti haltuun »

Kravattisolmujen kymmenottelija ja muutama erikoisuus »

Tyylievoluution huipulla »

Kääritään hihat »

Salonkikelpoinen puuvilla »

Pienestä kiinni »

Kymmenen tyylisääntöä »

Viimeinen silaus syntyy raudalla »

Kesätyyli on tyköistuva »

Oikeaoppisen kenkähuollon lyhyt oppimäärä »

Ryhdy gigoloksi »

Kuinka paljon on riittävästi? »

Boodle’s Clubin ovea kolkutetaan vain Turnbullin paidassa »

Herrasmiehen vaatekomerossa puidaan nappipolitiikkaa »

 

Neulesolmio, aikamme profeetta


Herrasmies suhtautuu epäillen kaikkinaisiin muoti-ilmiöihin ja suorastaan kavahtaa, kun kuulee jonkin olevan ”trendikästä”. Mutta juuri nyt maailmalla virtaa muuan muotiaalto, johon konservatiivisinkaan tyyliniekka ei voi suhtautua huolettomasti – väheksymisestä puhumattakaan.

Täysleveille brittiläistyyppisille voimasolmioille on nimittäin ilmaantunut haastaja. Se tulee Italiasta ja on kuin antiteesi kaikelle sille, mitä kravattien englantilainen koulukunta edustaa.

Näinä päivinä Rooman, Milanon ja vallankin Napolin pasaasit, piazzat ja paikallisten suihkuseurapiirien kokoontumisajot täyttyvät miehistä, jotka korostavat tyköistuvaa ja rajusti detaljoitua pukuaan kapealla neulesolmiolla.

Kuinka kasaria, kuulen jonkun riemastuvan. Totta, neulesolmioiden edellinen huippusesonki osui aikakaudelle, jota tyyliopillisesti voidaan pitää yhtenä murheellisimmista. Mutta tarkempi katsanto osoittaa, että nykyaikainen neulesolmio ei olekaan ihan samanlainen kummajainen kuin takavuosien edeltäjänsä, joiden löyhä neulos toi mieleen isomummun laatimat villapaidat ja joiden väriskaala ulottui lievästi etovasta tanakasti oksettavaan.

Tämän päivän neulesolmio, tuo aikamme näkijä ja profeetta, luottaa verrattain tiiviiseen neulokseen sekä vahvaan mutta maltilliseen väritykseen: tummaan violettiin, metsänvihreään, mustaan, syvään purppuraan. Valmistusmateriaalikin on vaihtunut villalangasta kashmiriin tai silkkiin – ensin mainitusta syntyy mainioita vapaa-ajan ja maaseutuelämän kravatteja, jälkimmäinen kuuluu hienostuneeseen suurkaupunkilaisuuteen.

Modernin neulesolmion clou on tiukahkon neuloksen synnyttämässä struktuurissa. Mitään raitoja, palloja tai motiiveja ei tarvita, kun solmion oma pintarakenne elää valojen ja varjojen vaihteluissa. Kauempaa katsottuna tai harjaantumattomaan silmään se näyttää miltä tahansa kravatinliehukkeelta, mutta lähempi tarkastelu ja asiantuntijan katse paljastavat totuuden: kapeaa neulesolmiota kantava mies tietää missä mennään ja ymmärtää kategorisen imperatiivin vivahteet.

Suhteessa täysleveään, mahdollisesti jopa printtikuvioiseen perussolmioon kapea neulesolmio edustaa piirun verran epäformaalimpaa tyylittelyä, jolla on kuitenkin sijansa myös muodollista pukukoodia vaalivassa toimistomiljöössä. Puku, kengät, pukupaidan kaulustyyppi ja käyttäjän asenne viime kädessä ratkaisevat, onko neulesolmio rennon perjantain tai jäykän maanantain asuste.

Kovimmat sitovat neulesolmionsa hieman tavanomaista lyhyemmäksi ja jättävät solmionsa kapean pään liehumaan vapaasti. On nähty jopa sellaisia solmintoja, joissa kravatin leveä ja kapea pää asettuvat paidanrinnukselle miltei vierekkäin! Kokonaisuus on tällöin efektiivinen, mutta edellyttää käyttäjältään reimaa itseluottamusta.

Tärkeintä on huomata, että kapea neulesolmio on ratkaisemattomassa ristiriidassa säkkimäisiksi leikattujen pukujen kanssa. Puvuntakin on oltava tarkasti slimmattu ja helmastaan lyhyehkö, housujen tulee istua napakasti ja upslaakin korkeudeksi voidaan suositella viitta senttiä.

Markkinoiden kauneimmat neulesolmiot ompelee vanha tuttumme Brioni. Roomalaisvaatturin näkemyksessä on eleganssia ja sellaista italialaista elämisen taitoa, savoir-vivrea, jota pohjoismaalaisen on kerta kaikkiaan mahdotonta tavoittaa ilman asianmukaisia lisävarusteita – sellaisia kuten Brionin verraton neulesolmio, kapeana ja tyyten silkkisenä.