Useita näkökantoja voidaan esittää sen väitteen tueksi, että italialainen mies näyttää noin keskimäärin tyylikkäämmältä kuin vaikkapa ranskalainen, ruotsalainen tai, luoja paratkoon, suomalainen mies. Suoraviivainen selitys liittyisi asianharrastukseen: italialaisille miehille pukeutuminen on olennaisempi osa jokapäiväistä elämää kuin useimpien muiden maiden miehille. Tämä on epäilemättä totta, mutta samalla aivan liian kapea vastaus kysymykseen.

Yhtä suoraviivaista olisi sanoa, että italialaiset yksinkertaisesti satsaavat pukeutumiseen enemmän: he ostavat parempia ja varmasti kalliimpia pukuja kuin maailman muut miehet. Totta tämäkin, mutta edelleen epätäydellinen selitys. Jos ongelmaa puretaan pienemmiksi molekyyleiksi, voidaan nimetä kuusi elementtiä, jotka yhdessä selittävät tyydyttävästi seikan, jonka maallikkokin voi observoida pasteeratessaan Rooman tai Napolin tai Sienan kaduilla.

Ensinnäkin italialainen mies luottaa ruskeaan. Täysin ennakkoluulottomasti hän suosii ruskean eri sävyjä niin puvuissa kuin kengissäkin. Myös hänen salkkunsa on useammin ruskea kuin musta. Varsinaisen suklaanruskean ohella hänellä riittää kunnianhimoa kauniimpien ja samalla vaikeammin kombinoitavien ruskean sävyjen käyttöön: maitokahvinruskeaan, matkalaukunruskeaan, jopa hyvin vaaleaksi sävytettyyn strutsinnahkaan.

Toiseksi italialainen mies tietää oman kokonsa. Saattaa kuulostaa yksinkertaiselta, mutta on käytännön tasolla yllättävän vaikeaa. Italialainen mies ei koskaan pukeudu numeroa liian suureen pukuun tai kauluspaitaan. Puku istuu ja prässit seisoo, voisi vanhan kansan viisautta leikkisästi siteerata. Sana ”säkkimäinen” ei kuulu italialaisen miehen sanavarastoon – eikä vaatehuoneeseen. Kolmantena tulevat mittasuhteet. Italialainen mies jättää aina kalvosinta näkyville neljännestuuman, rajuimmat uskalikot jopa enemmänkin. Hänen housunlahkeensa eivät koskaan laskeudun kenkien päälle, vaan päättyvät muutamaa senttiä aikaisemmin eikä silti synny mielikuvaa kesäloman aikana pitkäksi kasvaneesta pojasta liian lyhyessä rippipuvussaan.

Neljäntenä nostettakoon esille oikeaoppinen paljastelu. Kun italialainen mies antaa solmiolle vapaapäivän, hän jättää paidastaan yhden napin sijasta napittamatta kaksi nappia. Ei tietenkään kolmea, sillä se näyttäisi halvalta gigolo-tyyliltä. Eikä milloinkaan vain yhtä nappia, se vaikuttaa mamikselta.

Viides kohta liittyy minimalismiin. Miehen luonne voi olla suureellinen, mutta hänen tyylinsä ei ole koskaan yliampuva, Italian eteläisimmän kärjen kukkoilevia nuorukaisia kenties lukuun ottamatta. Autenttisella italialaisella tyyliniekalla kengänkärjet ovat terävät mutta eivät naurettavuuteen asti sojottavat hilppatossut. Tai jos hän on pukeutunut näyttävään kravattiin, voi olla varma että hänen rintataskuliinansa on yksinkertainen valkea puuvillaliina niin kutsutulla James Bond –taitoksella.

Kuudentena nostettakoon esille italialaisen miehen ympärivuotinen rusketus. Se ei ole saksalaisen eläkeläisturistin radioaktiivisen tason bruna, vaan hillitympi mutta kuitenkin kiistaton. Karu tosiasia on, että valkoisen kauluspaidan kaltainen jokapäiväisen pukeutumisen kulmakivi näyttää selvästi elegantimmalta pientä rusketusta vasten kuin kaamoskalpealla pohjoisen iholla.


Bulevardi 3, 00100 Helsinki, puh: 09-612 1578. Katso tarkemmat yhteystiedot »