Avokuosissa on urheilun makua, tietää Jokaisen miehen kirja meille kertoa. Aivan totta, pystykuosinen puku viittaa muodollisempiin tilanteisiin ja työtehtäviin kun taas avokuosissa mies näyttää astetta paria rennommalta.

Jokaisen miehen kirjan tiedot ja neuvot ovat peräisin 1940-luvulta. Silloin ulkoilemaan tai kerrassaan urheilemaan lähtevä herrasmies pukeutui tietysti urheilupukuun – eikä sillä tuohon maailmanaikaan paremmissa piireissä todellakaan tarkoitettu verkkarihousuja ja tuulitakkia.

”Urheilupuvun” käsitteessä paino on sanaparin jälkimmäisessä osassa. Urheilupuku on lähtökohtaisesti puku, mutta vain hieman rennompi kuin niin sanottu arki- tai lounaspuku, jollaiseen sonnustaudumme toimistolle lähtiessämme. Verratonta urheilullisuuden tuntua saadaan paitsi avokuosilla ja tietysti vain yhdellä nappirivillä, myös päälleommelluilla ja ehdottomasti läpättömillä taskuilla, niin kutsutuilla paikkataskuilla. Myös kankaan sopii olla hieman karkeampaa tai suorastaan tweediä, kun taas muodollisemmassa puvussa herrasmies suosii vain hienointa kampalankaa.

Menneen maailman urheileva mies varustautui liikunnallisiin tuokioihinsa toki solmiolla. Sen kuva- aiheena oli yleensä motiivi miehen lempiurheilulajista, olkoon se sitten tennistä tai miekkailua tai vaikkapa pistooliammuntaa.

Puku itsessään oli joko kokopuku tai, rohkeimmillaan, yhdistelmäpuku. Jälkimmäinen vaihtoehto oli vielä puoli vuosisataa sitten sallittu ainoastaan liikunnallisissa asiayhteyksissä, sillä vielä sodanjälkeisessä Suomessakin todellinen gentleman ei milloinkaan pukeutunut yhdistelmäpukuun lähteäkseen työtehtäviin, iltatilaisuuksiin tai edes tervehdyskäynnille kelpo ystävänsä luokse.

Kengät olivat – ja mikseivät olisi edelleen? – nahkaiset puolikengät, sillä ainoastaan ”maaseudun ulkoilmaihmiset, maanviljelijät ja metsänhoitajat” varustautuvat saappailla, kuten Jokaisen miehen kirja ansiokkaasti lukijaansa valistaa.

Pohjoisissa olosuhteissa herrasmies joutui kolmena vuodenaikana neljästä liittämään urheilupukuunsa päällystakin. Se ei missään olosuhteissa saanut olla konstruoiduilla ”olkapäillä” varustettu formaali ulsteri. Urheilullinen kokonaisvaikutelma saavutettiin sen sijaan raglan-hihoilla. Vain maaseudun ihmiset käyttivät ulkoillessaan puoliturkkia, kansanomaisesti ”pomppaa”.

Vaikka Jokaisen miehen kirjan urheiluvaatesuositukset kuulostavat aikansa eläneiltä, monet

totuudet eivät ole muuttuneet mihinkään. Avokuosissa, karkeissa kankaissa ja raglan-hihoissa on tänäkin päivänä verratonta sporttisuutta. Miksei siis mies voisi joskus piristää itseään ja hämmästyttää klubinsa veljiä lähtemällä lenkille tai vaikkapa tennistunnilleen nimenomaisesti näissä menneen maailman tamineissa?

Mikäli se tuntuu liioittelulta, jälkimoderni aika ja sen löystyneet etikettivaatimukset sallivat saapua myös toimistolle näissä entisaikain urheilutamineissa. Hyvä aloituspiste voisi olla esimerkiksi Bogliolin urheilutakki, joka seurustelee yhtä sujuvasti farkkujen kuin suorien housujenkin kanssa.


Bulevardi 3, 00100 Helsinki, puh: 09-612 1578. Katso tarkemmat yhteystiedot »