Thin Man

Thin Man Blog

Blogin kirjoittaja seuraa kansainvälisiä tyylikysymyksiä Helsingistä Apenniinien niemimaan kautta Savile Row’lle.


Kuinka pukeutua Miami Beachille, circa 1959 »

Herrasmiehen sukkalaatikolla tapahtuu »

Oikeaoppisen kellaroinnin perusteet »

Aikuinen mies ei kaipaa kasvunvaraa »

Maailman tyylikkäin romaani palaa valkokankaalle »

Kolmen päivän liikematka »

Herrasmiehen perustaidot »

Kriittinen tekijä »

Seitsemän tilaisuutta, seitsemän kelloa »

Miehen ainoa koru, TOP3 »

Mitä voimme oppia kansainvälisiltä tyyli-ikoneilta? »

Yksin toimistolla »

Kirje Joulupukille »

”…käytettäköön aina tweediä…” »

Miksi italialaiset miehet näyttävät niin tyylikkäiltä? »

Kuinka matkustusluokkaa korotetaan koskematta lentovaraukseen »

Neulesolmio, aikamme profeetta »

Ajatteleminen tekee tyylikkääksi »

Elämyshoppailua »

Indiana-Jones ja miehen käsilaukku »

Amerikkalainen erikoisuus »

Häpeilematöntä luksusta »

Miehen lempiurheilu »

Vilauttelu sallittu »

Klassikko tulee iholle »

Taantuma pyöristi muotia »

Pukeutumisen lisävarusteiden upshifting »

Maamme karut olosuhteet huomioon ottaen »

Sartorialisti stadissa »

Villatakin syvempi olemus »

Vaatehuoneen paivitys »

Lukeminen kannattaa aina »

Märkäajon bondistiset ilot »

Kelloetiketti haltuun »

Kravattisolmujen kymmenottelija ja muutama erikoisuus »

Tyylievoluution huipulla »

Kääritään hihat »

Salonkikelpoinen puuvilla »

Pienestä kiinni »

Kymmenen tyylisääntöä »

Viimeinen silaus syntyy raudalla »

Kesätyyli on tyköistuva »

Oikeaoppisen kenkähuollon lyhyt oppimäärä »

Ryhdy gigoloksi »

Kuinka paljon on riittävästi? »

Boodle’s Clubin ovea kolkutetaan vain Turnbullin paidassa »

Herrasmiehen vaatekomerossa puidaan nappipolitiikkaa »

 

Kuinka matkustusluokkaa korotetaan koskematta lentovaraukseen


Runsaasti matkustava herrasmies huomaa äkkiä, että muutamilla tarkoin valituilla lisävarusteilla reissaamisen laatutaso nousee siedettävästä loisteliaaseen, vaikka varsinaiset lentoliput yhä edelleen olisivat first classin sijasta coachissa eli, kuten muuan ystäväni asian leikkisästi muotoilee, ”apinaluokassa”.

Myös hotellimajoituksen tähtiluokitusta pystyy kätevästi nostamaan eräillä mainioilla asusteilla ynnä varusteilla – mutta silloin ei pidä pihistellä, sillä lisävarusteissa säästetty euro tarkoittaa koko henkilökohtaisen upgreidauksen idean tuhoutumista. Nuuka mies saa kärsiä kaikki matkailun rasitukset nahoissaan, ja jos minulta kysytään niin syystäkin.

Kaikki lähtee matkalaukusta. Mikä tahansa jumppasalikäytössä ruttaantunut nylon-kassi ei kelpaa tien päälle tai ainakaan sellaisella ei nosteta matkustuksen tasoa. Edelleenkin liian usein näkee pohjoismaisia liikematkustajia, joilla saattaa olla kelvolliset puvut ja kengät ovat plankissa mutta perässä vedetään käsittämätöntä trolley-hirvitystä, joka on epäilemättä peräisin jostain laajemmasta 5+1-setistä, jossa ihmiskuntaa on raskautettu samanlaisilla joskin erikokoisilla laukunrepaleilla.

Erinomaisia nahkureita keskinen ja vallankin eteläinen Eurooppa on tulvillaan, sieltä vain valitsemaan. Huonolla laukulla matkustamiseen ei ole tekosyitä, kyse on pelkästä henkisestä laiskuudesta. Itse suosin brittiläistä perinnevalmistajaa Tanner Krollea, mutta tiedän tapauksia, joissa herrasmies ei suostu matkailemaan kerrassaan minkään muun valmistajan kuin Valextran laukuilla.

Anglofiilistä perustunnelmaa arvostavan kannattaa kokeilla myös Hackettin travel collectionia, jonka helmi tällä syyskaudella on maitokahvinruskea viikonloppulaukku.

Mutta vielä pitää jaksaa keskittyä, sillä yhtä olennaista kuin itse laukku on myös se mitä laukkuun pakataan. Olennaista ei niinkään ole se mitä matkalla tarvitaan, vaan niiden varusteiden valitseminen, joita ei välttämättä tarvita mutta joita ilman matkailu on pelkkää selviytymistä ilman nautinnon ulottuvuutta.

Koti-ikävästä kärsivä mies pakkaa mukaan lempitohvelinsa. Hyvätasoista majoituspalvelua tarjoavassa hotellissa aamutossut tulevat niin sanotusti talon puolesta, mutta tähän ei pidä tuudittautua, sillä nyt puhutaan lähes kertakäyttöisistä frotee-läpsyttimistä, joilla selviää kenties ensimmäiset viisi minuuttia kylvyn jälkeen mutta joihin pukeutuneena ei enää nautita huonepalvelun kiikuttamasta club sandwichista.

Pitää varustautua raskaammin. Oikean vastauksen esilläolevaan ongelmaan tarjoaa vanha tuttumme Brioni, joka pakkaa loisteliaan elegantit nahkatohvelinsa samaisesta nahasta ommeltuun tohvelilompakkoon – tilansäästö on merkittävä mutta ennen kaikkea Brionin tohvelit jo sinällään nostavat valitun majoituksen tähtiluokitusta täysin riippumatta lähtötasosta.

Omissa tohveleissa, kenties lempidrinkki kädessään mies todellakin voi palautua päivän rasituksista ja valmistautua tulevan illan haasteisiin olivatpa ne minkämuotoisia tahansa.

Pitkillä mannertenvälisillä lennoilla Brionin tohveleihin pujahtaa paitsi tyyli- myös mukavuussyistä. Coachista ei ehkä tule Firstia, mutta Business Class nyt kumminkin. Sen kanssa voi jo elää, ja rapsauttaa miniatyyrikokoisen suolapähkinäpussin auki.

Maksimaalinen hotellihuonekokemus saavutetaan tietysti vasta, kun omien lempitohvelien lisäksi käytössä on oma rakas aamutakki. Laatuisatkin hotellit luottavat aamutakkivalinnoissaan kylpytakkeihin, joilla pärjää toki saniteettitiloissa mutta ei enää sviitin puolella. Sitä paitsi frotee-kangas tuntuu melkoisen ikävältä ihoa vasten.

Tyylillisen yhtenäisyyden nimissä Brionin tohvelit saavatkoon kumppanikseen samaisen roomalaisvaatturin viininpunaisen aamutakin, joka näyttää niin elegantilta, että periaatteessa se yllään voisi kipaista kadun toisella puolen boulangeriessa noutamassa aamiaiscroissantit