Thin Man

Thin Man Blog

Blogin kirjoittaja seuraa kansainvälisiä tyylikysymyksiä Helsingistä Apenniinien niemimaan kautta Savile Row’lle.


Kuinka pukeutua Miami Beachille, circa 1959 »

Herrasmiehen sukkalaatikolla tapahtuu »

Oikeaoppisen kellaroinnin perusteet »

Aikuinen mies ei kaipaa kasvunvaraa »

Maailman tyylikkäin romaani palaa valkokankaalle »

Kolmen päivän liikematka »

Herrasmiehen perustaidot »

Kriittinen tekijä »

Seitsemän tilaisuutta, seitsemän kelloa »

Miehen ainoa koru, TOP3 »

Mitä voimme oppia kansainvälisiltä tyyli-ikoneilta? »

Yksin toimistolla »

Kirje Joulupukille »

”…käytettäköön aina tweediä…” »

Miksi italialaiset miehet näyttävät niin tyylikkäiltä? »

Kuinka matkustusluokkaa korotetaan koskematta lentovaraukseen »

Neulesolmio, aikamme profeetta »

Ajatteleminen tekee tyylikkääksi »

Elämyshoppailua »

Indiana-Jones ja miehen käsilaukku »

Amerikkalainen erikoisuus »

Häpeilematöntä luksusta »

Miehen lempiurheilu »

Vilauttelu sallittu »

Klassikko tulee iholle »

Taantuma pyöristi muotia »

Pukeutumisen lisävarusteiden upshifting »

Maamme karut olosuhteet huomioon ottaen »

Sartorialisti stadissa »

Villatakin syvempi olemus »

Vaatehuoneen paivitys »

Lukeminen kannattaa aina »

Märkäajon bondistiset ilot »

Kelloetiketti haltuun »

Kravattisolmujen kymmenottelija ja muutama erikoisuus »

Tyylievoluution huipulla »

Kääritään hihat »

Salonkikelpoinen puuvilla »

Pienestä kiinni »

Kymmenen tyylisääntöä »

Viimeinen silaus syntyy raudalla »

Kesätyyli on tyköistuva »

Oikeaoppisen kenkähuollon lyhyt oppimäärä »

Ryhdy gigoloksi »

Kuinka paljon on riittävästi? »

Boodle’s Clubin ovea kolkutetaan vain Turnbullin paidassa »

Herrasmiehen vaatekomerossa puidaan nappipolitiikkaa »

 

Märkäajon bondistiset ilot

 

Mikä voisikaan olla sen nautinnollisempi tapa aloittaa aamunsa kuin viettää varttitunti kylpyhuoneessa ylhäisessä yksinäisyydessään luomakunnan herrana – partahöylän ja alan tilpehöörien parissa?

Pelkkä ajatus kasvoihoa pehmentävästä portugalilaisesta pre-shave-öljystä on houkuttelevan ylellinen, mielikuva jalopuisesta askista mäyränkarvasudilla levitetystä Truefitt & Hillin partasaippuasta jo suorastaan yletön, ja visio aamusängellä liukuvasta mielettömän terävästä partahöylän terästä kiinnitettynä klassiseen Merkurin rosterikahvaan melkein jo liikaa!

Voidaankin sanoa, ettei ole kerrassaan mitään muuta mahdollisuutta maksimaalisen luksuksen kokemiseen noin sadalla eurolla kuin asianmukaisen parranajovälineistön hankinta ja päivittäinen käyttö. Siksi onkin erikoista, että niin moni mies on valinnut muodikkaan nykyaikaisen mutta tyyliopillisesti auttamattoman kömpelön sähkötoimisen parranajokojeen.

Märkäajoa suosivat alan miehet käyvät jatkuvaa ja ilmeisen päättymätöntä debattia siitä, mikä olikaan itsensä James Bondin partahöylä. Väittelyä käydään sellaisella vakavuudella, että miltei unohtaa James Bondin olevan mielikuvitushahmon.

Vedenpitävää todistusaineistoa Bondin märkäajotottumuksista antaa Kultasormi-elokuva, jossa 007 höylää sänkensä Auric Goldfingerin yksityiskoneessa Gilletten niin kutsutulla Slim Handle –mallilla 1960-luvun alusta. Se kuuluu safety razor –genren kivikoviin klassikoihin, joka on helppo hankkia omiin kokoelmiin vielä tälläkin vuosituhannella. Gilletten höylän erikoisuus on säädettävä teräkulma asteikolla erittäin miedosta todella aggressiiviseen. Lienee päivänselvää, että James Bond suosi hyökkäävämmän laidan parranajoa.

Sen sijaan Ian Flemingin alkuperäisiä Bond-romaaneja lähdeteoksinaan käyttäviä märkäajon entusiasteja liikuttaa Gilletteä väkevämmin saksalaisen Merkurin perinnemalli 42 Nickel. Se on alkujaan vuodelta 1904 ja sitä pidetään kaksipuolisten partahöylien kantaisänä. Flemingin mukaan tämä nikkelipintainen ja muodoiltaan arkkitehtoninen kylpyhuoneen työkalu oli salaisen agentin nimenomainen valinta.

Merkur 42 Nickelin kauneus on sen kahvassa: hantaaki on kuusikulmaiseksi ”pyöristetty” parhaan mahdollisimman otteen takaamiseksi ja kahvan jokaiseen kanttiin on kaiverrettu erityisen elegantti diamond pattern –kuvio.

Eräs koulukunta väittää James Bondin Merkuriksi niin ikään klassista Heavy Duty –nimellä kutsuttua mallia, jota tämän kirjoittajakin suosii jokapäiväisten märkäajojensa ilon maksimoijana. Se on nimensä mukaisesti partahöylien traktori, joka kestää isältä pojalle ja hyvässä pidossa vielä pojanpojallekin.

Epäselvyys romaani-Bondin suosimasta Merkur-mallista johtuu siitä, että Ian Fleming mainitsee agenttinsa höyläksi Hoffritzin, joka aikanaan myytiin Merkurille ja jonka klassiset mallit jatkoivat elämäänsä Merkurin mallistoissa lievästi modifioituina. Onkin mahdollista, ettei oikean Bond-höylän mysteeri selviä kiistattomasti koskaan. Virheliikkeiden eliminoimiseksi herrasmies hankkiikin valikoimiinsa sekä Merkur Heavy Dutyn että 42 Nickelin.

Jos sen sijaan, jostain metafyysisestä syystä, pitää Roger Moorea ainoana oikeana Bondina, päätyy ajamaan partansa Gilletten TRAC II –höylällä, joka on tänäkin päivänä suhteellisen vaivatonta löytää oman kylpyhuoneensa varustukseen.