Lukeminen kannattaa aina
En liene ainoa, joka ihailee kaikkien aikojen toiseksi parhaan tv-sarjan Mad Menin (se paras on tietysti englantilainen Mennyt maailma) hullujen miesten pistämätöntä tyyliä.
Kuinka täsmällisesti leikattuja ovatkaan Don Draperin puvut, miten suvereenisti Pete Campbell salakuljettaa itärannikon Ivy League –eliittiyliopistojen nimikkotyylin Manhattanille, miksei missään toisessa jenkkisarjassa osata pukea henkilöhahmoja juuri oikeanlevyisiin eli huomattavan joskaan ei naurettavan kapeisiin solmioihin?
Jokaisella Mad Menin tyyliseikalla on vankka kulttuurihistoriallinen taustansa eikä mikään detalji ole eksynyt sarjaan sattumalta. Mad Menin tyyppejä eivät ole pukeneet stylistit tai muutkaan piipittämällä puhuvat sateenkaari-ihmiset, vaan todelliset tyyliniekat. He tuntevat asiansa ja heidän asiantuntemuksestaan voi oppia kuka tahansa pukeutumiskysymyksissä pidemmällekin edistynyt harrastaja.
Jörn Donner, maamme harvoja elegantisti mitkä tahansa rytkyt kantavia miehiä, teki muinoin kuuluisaksi sloganin lukemisen kannattavasta merkityksestä aina. Mad Menin tapauksessakin se kannattaa, sillä Don Draperin ja kumppanien virtuoosimaisista asuista on vastikään julkaistu oppinut ja oikein viehättävä kirja nimeltä Mad Men Unbuttoned.
Pikkutuhmasti vihjailevan nimen ei pidä antaa hämmentää, sillä Mad Men Unbuttonedin kirjoittanut Natasha Vargas-Cooper ei napita Don Draperin flanellihousujen sepalusta levälleen, mutta avaapa muuten vain sarjan esteettistä ja kulttuurihistoriallista taustaa. Käsittely on syväluotaavaa, yksityiskohtaista ja joskus aika kauaskin lähtökohdastaan karkaavaa, mutta yhtä kaikki kirja nousee olennaiseksi lähdeteokseksi paitsi Mad Meniin myös koko 1960-luvun amerikkalaiseen kaupunkikulttuuriin.
Vargas-Cooper käy seikkaperäisesti läpi harmaan flanellipuvun historian, setvii Ivy League – pukeutumisen tien nirppanokkaisen eliitin hienostelusta osaksi valtavirtaa ja kertoo myös miksi Sterling Cooper –mainostoimiston Paul Kinseyllä on niin mojova täysparta. Sarjan keskeisten naishahmojen ilmiasua selitetään Christian Diorin toisen maailmansodan jälkeen lanseeraaman The New Look –käsitteen kautta.
Kirjan näkökulma laajenee ketterästi pelkästä vaatetuksesta kattamaan koko Mad Menin edustaman lifestylen. Voidaan sanoa, ettei Natasha Vargas-Cooper jätä kiveäkään kääntämättä selittäessään, miksi Don Draper suosii nimenomaisesti Lucky Strike –savukkeita tai miksi sarjan miehet juovat mitä juovat tai minkälaiset sisustuksen kauneusihanteet vallitsivat Mad Menin tapahtuma-aikaan.
Jopa sarjan monet kaunokirjalliset viittaukset käydään läpi, ja muun muassa John Cheeverin novellien lähiöaiheista saadaan oivaa heijastuspintaa Mad Men –miesten ja vallankin heidän kotirouviensa elämäntapaan.
Ennen kaikkea Mad Men Unbuttoned, aivan kuten sen inspiroinut tv-sarjakin, tarjoaa todistusvoimaisen kuvan Yhdysvaltain historian tyylikkäimmästä aikakaudesta, joka tuskin koskaan palaa takaisin.

