Heinäkuussa 1977 Wimbledonin kuninkaalliselle keskuskentälle astelivat Vitas Gerulaitis ja Björn Borg. Hyvät ystävykset kohtasivat maailman arvostetuimman tenniskilpailun välieräottelussa, josta muodostui neljässä tunnissa ja viidessä erässä muuan oman urheilumuotonsa klassikko.
Vastakkain olivat huipputenniksen kaksi koulukuntaa, kaksi täysin erityyppistä pelaajaa – joskin molemmat lähes identtisillä, näyttävillä takatukilla eli mulleteilla varustettuja. Gerulaitis tunnettiin kiertueen nopeakätisimpänä pelaajana, jonka lentopeli verkolla oli parasta mitä lajissa oli koskaan nähty ja jonka vasta Boris Becker vuosia myöhemmin kykeni ylittämään. Borg puolestaan oli takakentän vahva jässikkä, jonka muskulaariset käsivarret piiskasivat palloon jopa tuonaikaisilla puumailoilla poikkeuksellisen vauhdin ja joka käytti lyönneissään valtavaa yläkierrettä. Myös pelitaktisesti keskuskentällä kohtasivat kaksi vastakkaista ideologiaa: Gerulaitis pyrki ratkaisemaan pisteet nopeasti verkolta, Borg puolestaan jauhoi vastustajansa uuvuksiin ja pyrki pakottamaan tämän virheisiin kokolailla samaan itsepintaiseen tapaan kuin Rafael Nadal kansainvälisen huippu-uransa alkupuolella.

Gerulaitisin ja Borgin kohtaaminen oli myös psykologisesti kiinnostava. Kiertueen parhaat ystävykset olivat kohdanneet monta kertaa aiemminkin eikä Gerulaitis ollut koskaan pystynyt Borgia voittamaan – vaikka Gerulaitisilla oli hallussaan kiistatta niin sanottu voittava peli ja vaikka moni oli valmis pitämään häntä Borgia parempana pelaajana.

Mutta ennen kaikkea Wimbledonin keskuskentällä otti tuona heinäkuisena iltapäivänä yhteen kaksi urheilumuodin 1970-lukulaista valtavirtaa.
Vitas Gerulaitis, liettualaisen emigranttiperheen poika New Yorkin Queensista, oli varustautunut elämänsä tärkeimpään otteluun täysvalkoisella setillä Sergio Tacchinin parasta tarjontaa. Tennisshortsit olivat äärimmäisen kireät ja niukkalahkeiset, kauluksellinen tennispaita puolestaan sovelias hienoimpienkin suihkuseurapiirien puutarhajuhliin.

Björn Borg, tenniksen lapsinero Ruotsin Södertäljestä, luotti puolestaan Filaan. Hänen tennispaitansa hihat olivat oikeaoppisesti erittäin lyhyet ja pinkeät, paljastaen runsaasti Borgin hyvinkehittynyttä hauista. Hartioista Borgin Fila-paita oli todella napakasti istuva, jossain katsannossa suorastaan numeron verran liian pieni, päästäen hänen valtavat olkalihaksensa pullistelemaan vaatekappaleen alla näyttävästi.

Italialaiset Sergio Tacchini ja Fila olivat 1970-luvun urheilumuodin virtaviivaiset suunnannäyttäjät. Silloin vain itäisen Euroopan ihmiskoneet käyttivät Adidaksen funktionaalista urheiluvaatetusta ja ranskalainen Lacoste oli lähinnä nostalginen reliikki ennen uutta nousuaan. Terävimmän tyylin markkinat olivat kahden eleganssia ja seksuaalista suorituskykyä tihkuvan italialaisbrändin hallussa.

Kun katsoo Filaa ja Sergio Tacchinia vuodelta 1977, saattaisi yhtä hyvin kuvitella näkevänsä kesän 2010 dynaamisinta mallistoa. Eikä kyse ole pelkästä muotivirtausten kierrosta, vanhojen trendien retrohenkisestä paluusta – päinvastoin. Vitas Gerulaitisin ja Björn Borgin tuolloiset pelikamat ovat näyttäneet täsmälleen yhtä hyviltä myös kaikki nämä välivuodet.

Salaisuus piilee vaatteiden leikkauksessa. Sekä Gerulaitisin että Borgin paidat ja shortsit olivat räätälöityjä eivätkä pussittavia – tyyliopillinen ero Adidaksen ja Niken kaltaisiin urheiluvaatettamisen valtamerkkeihin on dramaattinen. Gerulaitis ja Borg näyttivät Wimbledonin keskuskentällä täsmälleen siltä, kuin olisivat astuneet nurmelle suoraan vaatturimestarin vastaanotolta. Tämänpäivän huippupelaajista samanlaista osaamista ei osoita kukaan, valitettavasti.
1970-luvun Filan ja Sergio Tacchinin suvereeni tyyli on sovellettavissa jotakuinkin sellaisenaan myös tänään sekä tenniskentille että ”siviiliin”. Vaatteiden istuvuus, niiden valkoinen väri maustettuna hennoilla raidoilla, erittäin hallittu logonäkyvyys ja tiukan leikkauksen käyttäjälleen tuoma kuninkaan itsetunto ovat täysin ajattomia ominaisuuksia.

Pieni happotesti terassiolosuhteissa antaa ratkaisevan evidenssin. Kumpi saa nörtinkin näyttämään enemmän mieheltä: lököttävät reisitaskushortsit vai neljän tuuman lahkeilla varustetut tiukasti reittä nuolevat tennisshortsit, kyynärtaipeessa asti riippuvat t-paidan hihat vai hauiksen paljastava tyköistuva tennispaita?
Liikalöysissä vapaa-ajan tamineissa kuka tahansa näyttää heikkoryhtiseltä lukiolaispojalta, joten kireää sen olla pitää!
Puhumattakaan siitä, että klassiset italialaismerkit henkivät jo logoissaan sellaista kiistatonta voittajuutta, jonka jokainen bränditietoinen nainen panee kyllä merkille.

Muutamista tarkoin valituista, sinänsä yksinkertaisista urheiluvaatteista syntyy autenttinen playboy-tyyli, joka on yhtä sujuva kalliolaisen keskarikuppilan katuterassilla ja Nauvon L’Escale-ravintolassa kuin Karé(ment)-yökerhon baaritiskillä Monacossa.

Wimbledonin välierä kesällä 1977 päättyi piinaavan väännön jälkeen Borgin voittoon erin 3-2. Filan ja Sergio Tacchinin välinen tyylikilpailu päättyi ratkaisemattomaan.


Bulevardi 3, 00100 Helsinki, puh: 09-612 1578. Katso tarkemmat yhteystiedot »