Lukemisen elähdyttävästä voimasta on ennenkin mainittu näillä palstoilla, mutta nyt voimakkaammin kuin koskaan. Olen nimittäin maailmalla törmännyt eräisiin sangen kiehtoviin ja tyylillisistä näkökulmista tarkasteltuna kerrassaan ohittamattomiin herrasmiesjulkaisuihin. Niiden lukeminen tekee meistä hienompia kuin olemmekaan.

Kuten nyt tämä herra Gustav Templen toimittama The Chap, alaotsikoltaan A Journal for the Modern Gentleman. Aivan, herrasmiehen etumääreeseen ”modern” pitää suhtautua varauksella, koska sillä ei tässä yhteydessä tarkoiteta niinkään nykyaikaista kuin modernismin aikakauden ihanteita. Modernilla ja modernilla on vissi eronsa.

Britannialaisen The Chapin sivuilla miehillä on viikset, he polttavat piippua (jokaisessa numerossa annetaan piipputupakkasuositus kyseisen numeron lukemista vauhdittamaan, klassisia vaihtoehtoja kuten Forrestal Old Country Sangria) ja he nauttivat ruskeista viinoista.

Tarkastelukulma tyylikysymyksiin on yhtä keikarimainen kuin se on käytännöllinenkin. Lukija saa muun muassa täsmälliset ohjeet siitä, miten toimia arvokkaan päällystakkinsa kanssa kun kadulla on lammikko ja käsipuolessa hieno nainen: takkia ei tule levittää suinpäin vesiesteelle vaan ensisijaisesti tulee käyttää säärystimiä, jotka levitetään lammikolle mutta jos nämä roopeankkamaiset kenkien lisävarusteet ovat sattuneet jäämään kotiin, turvaudutaan päällystakkiin. Mutta ulsteri onkin kaukonäköisesti vuorattu vedenpitävällä vuorikankaalla – aivan oikein, The Chapin näkökulmasta mies suosii mittatilausvaatteita, joihin hän voi itse määritellä napit, kankaat ja muut yksityiskohdat.

Kenties riemastuttavin on The Chapin ”manifesto”, jossa kymmenportaisella ohjelmalla määritetään periaatteessa kaikki herrasmiehen elämän avainkysymykset. Manifestin pukeutumis- ja käytössäännöt ovat hyvinkin edwardiaanisen aikakauden peruja, mutta entäs sitten? Kuten: herrasmies ei milloinkaan istu omnibussin istumapaikalla, hän ainoastaan pitää sitä varattuna paikkaa mahdollisesti tarvitsevalle ladylle – how simple is that!?!

Manifestin painavin sääntö liittyy herrasmiehen suosimiin kankaisiin. Käytettäköön aina tweed-kankaisia pukuja, The Chap määrää, sillä mikään toinen kangaslaatu ei todista yhtä uhmakkaasti kantajansa suuren maailman elkeistä ja elämisentaidosta kuin juuri englantilainen tweed.

Niin ikään meitä opastetaan kultivoimaan kasvoillemme mielenkiintoista karvastoa. ”Mielenkiintoisella” The Chap tarkoittaa viiksiä, ei partaa. Lehdessä on kokonainen vakipalstansa omistettuna näille viiksiniekoille, siis lehden tweed-pukuisille lukijoille, jotka lähettävät toimitukseen valokuvia viiksistään ja pyytävät asiantuntija-arvioita nenänaluskoristeidensa herrasmiesmäisyydestä.

Kannustan kaikkia ystäviäni tutustumaan myös Rake-nimiseen julkaisuun. Se on magnituudisen kokoinen ja loisteliaalta näyttävä albumi täynnä hämmentävän tyylikkäästi pukeutuneita miehiä. Puhuminen ”muotikuvista” aliarvioisi suuresti Raken kuvasarjoja, pikemminkin ne manifestoivat täydellistä elämäntyyliä, joka ei tunne mitään myönnytyksiä.

Siinä missä The Chap osoittaa meille tien korkeatasoiseen vapaa-aikaan, tweed-kankaisiin ja safaripukuihin ja rentoutumiseen piipputupakan parissa, Rake antaa yksiselitteiset ohjeet täydelliseen iltapukeutumiseen, jossa silkkismokki on lähtökohta eikä päätepiste.


Bulevardi 3, 00100 Helsinki, puh: 09-612 1578. Katso tarkemmat yhteystiedot »