Indiana Jones ja miehen käsilaukku
Kauhea kankkunen (The Hangover) on paitsi kauttaaltaan parasta amerikkalaista elokuvakomediaa sitten Nuijan ja tosinuijan myös väkevä puolustuspuhe miehen oikeudelle käyttää käsilaukkua.
Tai siis, kyse ei tietenkään ole miehen käsilaukusta vaan satulalaukusta, kuten jokainen Kauhean kankkusen hissikohtauksen nähnyt tietää. Siinä Las Vegasiin vuosisadan polttareita juhlimaan saapuneet kaverukset ovat lähdössä radalle, kun porukan henkinen johtaja huomaa, että yksi miehistä on varustautunut illan koitoksiin olkalaukulla.
”You’re not really wearing that, are you?”
”Wearing what?”
”The man-purse… You’re actually gonna wear that or are you guys fucking with me?”
”It’s where I keep all my things. I get a lot of compliments on this.”
---
”Plus, it’s not a man-purse. It’s called a satchel. Indiana Jones wears one.”
Naisilla on oikeus ja melkeinpä velvollisuus käyttää käsilaukkua ja joskus jopa kahta. Miehen sen sijaan oletetaan sullovan kaikki pakolliset mukana tarvittavat pikkutavaransa housujen ja takin taskuihin. Vaatimus on monella tapaa absurdi.
Ensinnäkin tarpeellista pikkuroinaa yhtä baari-iltaa vartenkin kertyy yllättävän paljon: lompakko, käyntikorttikotelo, puhelin, hotellihuoneen avaimet, savukkeensytytin ja pikkusikarit. Tiedetään myös monien herrasmiesten varautuvan preservatiiveilla. Kamaa siis riittää.
Toisekseen housujen tai vallankaan puvuntakin taskujen primääri funktio ei ole tavarankuljetuksessa. Reisitaskuhousut ovat rahtihommia varten, iltavaatteet eivät ole. Kun takin povarissa pullottaa lompakko ja toisella puolella kännykkä ja kun etutaskuja painaa puolitoista kiloa muuta lisävarustusta, alkaa taiten leikattu Pal Zilerin puku väkisinkin näyttää suomalaisen kansanedustajan polyesterikammotukselta.
Kaikki tavarat housunfikkaan? Onko taskussa pistooli vai oletko vain iloinen nähdessäsi minut, saattaa illan daami oikeutetusti kysyä seuralaiseltaan.
Rationaaliset syyt perustelevat vahvasti ”käsilaukkuun” turvautumista. Ongelma on tietysti soveliaan man-pursen löytyminen.
Siksi kaikki etäisestikin miehen käsilaukkua muistuttavat viritelmät tulee unohtaa. Vaikka laukun on viisasta olla pieni ja huomaamaton, liian pieni ja huomaamaton muuttuukin yhtäkkiä erittäin huomatuksi. Ilma on sakeana vääristä konnotaatioista ja vetoaminen Indiana Jonesin esimerkkiin käy turhaksi.
Kauhean kankkusen partaveikko osui melkein oikeaan. Hänen satchelinsa oli sen verran iso, ettei se enää pyrkinytkään olemaan huomaamaton. Toisaalta siinä oli pari kivaa design-detaljia liikaa, jotta se olisi ollut Indiana Jones –tasoisen miehekäs.
Kun satchel on leveydeltään ja korkeudeltaan riittävän avara, sanotaanko vaikka A4-paperiarkin kokoinen, mutta sangen ohut ja ilman ensimmäistäkään pikkutaskua tai muuta roikotinta, se käy miehekkääksi iltalaukuksi. Koko laukun peittävä kansiläppä on aina hyvä. Ei monogrammeja tai muita valmistusalkuperästä kertovia logoja.
Voit onnitella itseäsi, että luit viimeiselle riville asti, sillä tärkein sääntö tulee tässä: vaikka kassisi nailon olisi kuinka ballistista tahansa, ilta-aikaan miehellä on lupa näyttäytyä julkisella paikalla ainoastaan nahasta laaditussa olkalaukussa.

