Elämysshoppailua
Kuka ostaa pian enää yhtään mitään kivijalkakaupoista, kun kaiken saa niin paljon ketterämmin ja vallankin edullisemmin verkosta?
Ei varmaan kukaan, paitsi silloin kun operoidaan elintärkeiden tyylikysymysten parissa ja shoppaillaan vaatteita ynnä asusteita. Niitä vasta onkin tyrkyllä online ja ihan hullun halpaan hintaan, kansainvälisiä huippumerkkejä, kuten suomalaisen tavaratalon sisäänostaja saattaisi talonsa omista halpisbrändeistä todeta.
Vastuullinen verkkoasiakas kuitenkin ymmärtää rajoittaa virtuaaliset ostoksensa kirjoihin, äänilevymusiikkiin sekä kaikkeen immateriaaliseen. Pukua hän ei osaisi edes kuvitella ostavansa verkosta, sillä samaa logiikkaa noudattaen voisi puolisonsa valita postimyyntivaimojen katalogista ja sellaiseenhan herrasmies ei sorru.
Vaatteet yleisesti ja puku erityisesti ovat kelvottomia online-ostettavia sovittamisen mahdottomuuden vuoksi, mutta se ei ole ongelmista fataalein. Merkittävä osa puvunostamisen elämyksellisyyttä on nimenomaan ostotilanteessa, herrainvaatehtimon kauniissa, vanhalle nahalle, jakarandapaneloinnille ja vintage-konjakille tuoksuvassa miljöössä sekä asiansa osaavan kauppiaan kanssa rupattelussa. Eikä keskustelu yleensä edes rajoitu tyylikysymyksiin, vaan aivan kaikkiin herrasmiehen elämää koskettaviin seikkoihin, kuten jalkapalloon ja mallasviskiin.
Näyttäkää minulle verkkokauppa jossa voin Brionin pukua sovitellessani rupatella myyjämiehen kanssa AS Roman catenaccio-puolustuslinjan viimeaikaisestä pitävyydestä sekä vertailla kilpailevia grappamerkkejä, niin minä näytän teille miehen joka siirtää kaikki vaatehankintansa verkkokauppoihin.
Niinpä. Sitä päivää ei taida tulla koskaan ikinä missään. Fyysisessä shoppailussa kyse ei ole pelkästään sosiaalisesta seurustelusta, vaan myös informaation jakamisesta: myyjä saattaa kertoa kuinka Sutor Mantellassin mokkanahkakenkiä kannattaa hoitaa, asiakas voi paljastaa kaupungin ainoan kuivapesulan, joka osaa hoidella remoulade-kastikkeen roiskeet pois kashmir-villaisesta neulekravatista.
Mistä tulikin mieleeni, että hän joka tietää Suomesta tahraiset solmiot taitavan pesulan, saa mielellään kertoa tietonsa tämän sivuston ylläpitäjälle: kravattihenkareillani roikkuu liian monta entistä lempiskragua, joista on tullut niin sanottuja slipoverikravatteja eli pikku roiskeiden vuoksi vain liivipuvun tai neuleliivin kanssa käytettäviä kaulavaatteita.

