Amerikkalainen erikoisuus
Amerikkalainen tyylikulttuuri on antanut meille muutamia pikku erikoisuuksia, joista nappikulmaiset paidat soveltuvat heikosti eurooppalaiseen menoon ja satulakengätkin vain soveltuvin osin.
Kenties erikoisin kaikista uuden maailman saavutuksista on seersucker-puku: kreppimäiseksi rypytetystä valkoisesta puuvillasta ommeltu seitinohut kesäpuku, jota koristaa myriadi määrä sinisiä tai korskeimmillaan jopa vaaleanpunaisia pystyraitoja.
Niin uskomattomalta kuin se hankien keskellä tuntuukin, kesäkausi on tulossa ja siksi meidän on syytä pysähtyä tarkastelemaan seersucker-puvun käyttöominaisuuksia. Niitähän riittää. Järkiperustein arvioitaessa tuskin mikään toinen pukutyyppi soveltuu yhtä hyvin trooppisen kuumiin olosuhteisiin kuin juuri seersucker. Siksi se onkin autenttinen klassikko sekä paahteisessa keskikesän New Yorkissa että alati lämpöisissä Yhdysvaltain etelävaltioissa.
Melko pysäyttävästä ulkonäöstään huolimatta – tai juuri sen vuoksi – seersucker tarjoaa verrattoman näkymän myös eurooppalaiselle herrasmiehelle. Tyyliopillisesti se on täysin legitiimi vaate vaativiinkin työtilanteisiin ja tietysti tyystin kotonaan suihkuseurapiirien puutarhajuhlissa. Mutta ennen kaikkea se on mitä miellyttävin tapa pukeutua muodollisen pätevästi ja samaan aikaan mahdollisimman mukavasti silloin kun viisari värähtää ja hikikarpalot pusertuvat otsalle pelkästä hengittämisestä.
Seersucker-puvun määräävin ominaisuus on sen ryppyisyydessä (seersucker-sana tulee hindin kielen shirushaker, joka tarkoittaa nimenomaan ryppyistä): rypyt ovat läsnä kaikkialla ja näkyvät iloisesti kenelle tahansa vastaantulijalle. Sileäksi silitysraudoitettu seersucker-puku kuulostaakin yhtä houkuttelevalta kuin polyesterista laadittu tekoturkis!
Shirushaker-meininki on lohdullista kaikille runsaasti matkustaville miehille. Seersucker-takin voi huoletta sulloa lentokoneen hattuhyllylle kanssamatkustajan pakaasien taakse ja kas, laskeuduttaessa rotsi on edelleen täysin käyttökelpoisessa kunnossa.
Amerikanrypyt ovat myös yllättävän monikäyttöiset. Lähtökohtaisesti seersuckeria käytetään valkoisten bucks-mokkanahkakenkien, valkoisen kauluspaidan ja silkkisen neulekravatin kanssa. Mutta se toimii erinomaisesti myös ilman solmiota, rantajuhlissa jopa pelkän t-paidan ja sandaalien kanssa.
Mikäli seersuckerin käyttö nimenomaan kokopukuna arveluttaa, sen housuja ja takkia voi käyttää sujuvasti myös yksittäin: rotsia farkkujen tai valkoisten housujen ja eritoten valkoisten farkkujen kanssa, pöksyjä taasen melkeinpä minkä tahansa yläosan kumppanina. On kuitenkin huomattava, että jos seersucker-housujen kanssa halutaan käyttää takkia, se voi olla ainoastaan samanmoinen seersucker-puvuntakki.
Lisävarustepuolella on operoitava huolellisesti. Olkihatussa, kaksivärisissä buckseissa ja solmukkeessa eurooppalaisinkin seersucker-käyttäjä alkaa kummasti näyttää etelävaltiolaiselta senaattorilta, ja sitähän me emme sentään halua ellemme ole sattumalta perineet amerikanmummolta mojovaa plantaasia Louisianasta?

