Visitors to London should not fail, during their stay, to call at Messrs. Turnbull and Asser’s establishment in Jermyn Street, where in their Salons, a rare and beautiful collection of Dressing Gowns of Superlative Artistry may be viewed.

Näin mainosti lontoolainen Turnbull & Asser maaliskuussa 1927 The Spur –lehdessä. Ylellistäkin ylellisemmät aamutakit olivat kovaa valuuttaa, ja Turnbullin kauluspaidat mainittiin ilmoituksessa vain sivulauseenomaisesti.

Paria vuotta myöhemmin, Punch-lehden kesänumerossa 1929 Turnbull & Asser kertoikin jo olevansa ”paitaspesialisti”, jonka valikoimista herrasmies löytää crêpe-de-chinet, batistit, taffetat, kashmirit, popliinit, zefyrit ja oxfordit kaikkiin tilanteisiin. Mainoksen kuvituksessa autenttinen englantilainen herrasmies kalastaa, pelaa tennistä, lyö golfia, harrastaa hevospooloa ja viettää klubilla iltaa – Turnbullin paidoissa totta kai.

Oheinen esimerkkimme ei kerro vain yksittäisen lontoolaisen vaatturin liiketoiminnallisesta strategiamuutoksesta, vaan paljon isommasta asiasta: kauluspaidan suunnattomasta voittokulusta miehen garderoobissa.

1920-luvun alkupuoliskolla kauluspaita ei ollut mitenkään krusiaali palanen herrasmiehen pukeutumista. Pikemminkin se oli välttämätön paha, jota ilmankaan ei pärjännyt. Paljon tärkeämpää oli panostaa täsmällisesti leikattuun pukuun tai vaikkapa silkkiseen aamutakkiin, joka lyö ällikällä oven takana aamutuimaan kolkuttelevan maitomiehen.

Muutama vuosi eteenpäin ja kas, miehisen pukeutumisen perusyksiköksi olikin noussut laatuisa kauluspaita. Muutos oli raju, ja liittyy laajempaan kulttuuriseen ja taloudelliseen ilmavirtaukseen, joka puhalsi patavanhoillisen Britanniankin ylitse maailmansotien välissä.

Ennen muinoin herrasmiehelle oli sopimatonta käydä päivätöissä, ja ylipäätään työelämän kautta meritoitunutta miestä pidettiin epäilyttävänä. Ihme hiippari, saatettiin kerholla todeta näistä nousukkaista – lakimiehistä ja lääkäreistä ja kauppiaista – jotka eivät olleet kerrassaan mitään niin kutsutun vanhan rahan kontekstissa.

Samaa tahtia kun sukukartanot rapistuivat ja poolokentät metsittyivät pelikelvottomiksi, kasvatti porvarillisen ammatin harjoittaminen ja siinä menestyminen merkitystään. Yhtäkkiä mies saattoikin tehdä töitä ja ansaita varallisuutensa oman ammattitaitonsa avulla leimautumatta vastenmieliseksi pyrkyriksi.

Turnbull & Asser ymmärsi mistä päin tuulee. Se suuntasi herrasväen keskuudessa väkevästi etabloituneen ompelutyöosaamisensa nopeasti kasvaville paitamarkkinoille. Eikä aikaakaan, kun maailman hienoimpien aamutakkien ompelijasta tuli osapuilleen hienoimpien paitojen valmistaja. Ja voi sitä orpopirua, joka ilmaantui Boodle’sin, Turfin tai White’s Clubin ovea kolkuttamaan jossain muussa kuin Turnbullin paidassa!

En liioittele suurestikaan, kun väitän Turnbull & Asserin paitoja markkinoiden parhaiksi. Prinssi Charles on muuten samaa mieltä ja niin oli myös muuan Winston Churchill. Amerikkalaisista mahtimiehistä näkemyksen jakavat sekä Ronnie Reagan että George Bush – siis se George Bush, joka käyttää solmiota eikä se George Bush, joka käyttää pikeepaitaa.

Miehen suhde kauluspaitatoimittajaansa lähentelee henkilökohtaisuudessaan hänen suhdetta vaimoonsa: kumpaakaan ei vaihdeta kun on kerran löydetty hyvä. Perustelut valintaan ovat intiimejä, mutta muuan seikka yhdistää kaikkia meitä, jotka pidämme Turnbull & Asserin paitoja ainoina kelvollisina.

Niiden nappeja saa nimittäin murjoa kovallakin kädellä pelkäämättä irtoamista. Siksi yhdessäkään aidossa Turnbullin paidassa ei ole paidanhelmaan ommeltuja ”varanappeja”, joita herrasmiehen onkin syytä kavahtaa.


Bulevardi 3, 00100 Helsinki, puh: 09-612 1578. Katso tarkemmat yhteystiedot »